Vuosia sitten ollessani matkalla jonnekin, huomasin sattumalta ilmoituksen matkan varrella olevasta judokilpailusta. Minulla ei sillä kertaa ollut kiire määränpäähäni, joten päätin poiketa katsomassa tapahtumaa, vaikken silloin tuntenut ketään sen aikaista aktiivikilpailijaa, varsinkaan nuorten ikäryhmästä, joille kyseinen kilpailu oli järjestetty.
Olin itse lopettanut varsinaisen kilpajudon vuonna 1998 ja suurin osa näistä kyseisessä turnauksessa (jonka nimeä en enää muista) ottelevista nuorista oli vasta syntynyt vuoden 1998 molemmin puolin. Oli luonnollista, että lähes kaikkien ottelijoiden kasvot olivat minulle tuntemattomia. Yhtä kaikki, lepotauko pitkän ajomatkan keskivaiheilla tekisi hyvää, joten tyytyväisenä ostin lipun katsomoon ja aloin hörppimään kahvia silmäillessäni tatamien tapahtumia.
Otteluita seuratessa lepotaukoni venähti usean tunnin mittaiseksi. Huomioni kiinnitti minulle täysin tuntemattoman nuorukaisen ottelutyyli, ei varsinaisessa ottelussa vaan siihen mennessä ja sieltä pois tullessa.
Kilpaurheilussa, varsinkin judossa, ottelut käydään myös pään sisällä. Siellä, mielen uumenissa kajahtava ”Hajime!” on varsinkin nuorille ottelijoille tyypillinen äänetön kehoon vaikuttava reaktio, joka voi tulla paljon ennen varsinaisen ottelun alkamista. Tällöin ottelija on ylilatautunut ja varsinainen ottelu väkinäistä suorittamista. Jos taas mieli kajauttaa ”Hajimen” liian myöhään, ottelijan on vaikea päästä otteluun kiinni ja hän voi jopa kopsahtaa vastustajan heittoon ensi minuutilla.
Tämä nuorukainen, jota jäin seuraamaan koko kilpailun ajaksi, näytti astelevan otteluihinsa päättäväisenä mutta samaan aikaan levollisena. Hän myös tuli niistä pois samalla tavoin. Joka kerta. Ja vaikka nuorukaisen judo oli taitavaa ja hienoa katsottavaa, niin enemmän mieleeni jäi tuo ”ottelija aura” mikä hänellä jo tuolloin oli. Myöhemmin opin, että nuorukaisen nimi oli Luukas Saha, tuleva olympiajudoka ja moninkertainen aikuisten arvokisamitalisti.
Northern Lights Judo Teamin Carolina Hietanen-Lin on vasta 15-vuotias ja hänet valittiin edustamaan Suomea kadettien, eli alle 18-vuotiaiden, Euroopan mestaruuskilpailuihin, jotka järjestetään Gran Canarialla 30.6.2026 Helsingin Chikaran nuorta judokaa valmentaa kokenut Timo Myöhänen.
Olen itse seurannut Carolinan otteluita ja harjoittelua suurella mielenkiinnolla. Carolina on armoton harjoittelija, joka ei säästele itseään vaan haluaa kehittyä ottelijana koko ajan. Carolina on nuoresta iästä huolimatta teknisesti taitava ja poikkeuksellisen monipuolinen ottelija, vaikka oma tyyli on vasta rakentumassa tulevien vuosien aikana. Samoin Carolinan fysiikka on erinomaisella tasolla jo nyt, vaikka senkin rakentaminen on vasta alkutaipaleella.
Carolinan otteluita on huikeaa seurata. Ne ovat usein enemmän kuin otteluita, sillä Carolinalla on myös tahto voittaa otteluita selkeällä marginaalilla.
Carolina ja olympiavoittaja ja 4-kertainen maailmanmestari Uta Abe Japanissa.
Entä se ”ottelijan aura”? Muotoilen näin: Carolina on ehdottomasti ottelija, jolla on ympärillään aura. Se ei vielä ole sellainen, mitä yllä olevassa osiossa kuvailin, pikemminkin se on nuoren taistelijan niin kova tahto otella, ettei sillä ole hänelle väliä onko kyseessä kovan treenin viimeinen randori vai kilpailun ensimmäinen matsi: Carolina haluaa voittaa, itseään säästelemättä.
Nuorena ottelut ovat oppitunteja, myös tappiot. Ansaittu edustuspaikka kadettien EM-joukkueeseen on jo voitto vasta 15-vuotiaalle nuorelle urheilijalle ja kokemus tulee olemaan hyvin arvokas asia kehityksen kannalta jo tässä vaiheessa.